Hämähäkkimies on ollut yksi ehdottomia supersankarisuosikkejani siitä lähtien
kun törmäsin hahmoon ensimmäisen kerran. Ikää taisi tuolloin olla yhdeksän tai
kymmenen vuotta, ja kanava Nelonen. Loistava Spider-man animaatiosarjaa tuli
tuolloin säännöllisesti, ja olin oikea fanityttö. Katsoin jokaisen jakson. Kun viisi
vuotta myöhemmin Spider-man: The Motion Picture ilmestyi teattereihin olin
onnessani. Ja kauhuissani. Onko sankarini pilattu? Voiko elokuva saavuttaa mitään
suosikkianimaationi hengestä? Miten tekijät pystyvät muka toteutettamaan
Hämiksessä niin olennaiset seittiensinkoamiset ja pilvenpiirtäjien välissä
puikkelehtimiset elokuvan keinoin?

Siihen en osaa vastata että miten, mutta kyllä he sen vaan tekivät. Nyt jo kolmatta
kertaa. Elokuvat ovat ehdottomasti animaation tasoa, ylikin. En vieläkään ole
lakannut hämmästelemästä Raimin taitoa valita jokaikiseen rooliin näyttelijä,
joka on kuin luotu siihen. Tobey Maguire Hämiksenä? En olisi ikinä tullut edes
ajatelleeksi Maguirea kyseiseen osaan, mutta heti kun näin hänet valkokankaalla
Peter Parkerina, en osannut edes kuvitella siihen osaan ketään muuta.
Puhumattakaan muista näyttelijävalinnoista. Topher Gracen (That 70's Shown
Eric Brockman) valinta Eddie Brockiksi yllätti todella, mutta toimi siitä huolimatta
ihmeen hyvin. Kieltämättä hahmo erosi animaation ja sarjakuvien vastaavasta,
mutta en kokenut sitä elokuvaelämyksen kannalta kovin merkittäväksi viaksi.

Tekijöiden taitoa digitaalisten tehoisteiden hyväksikäytössä oli myös pakko
ihastella tälläkin kertaa. Tehostetiimi osaa todella valjastaa nykyteknologian
palvelemaan juuri tämän supersankarielokuvan tarpeita. Venom oli uskomattoman
upea ilmestys. Pelkäsin, että hahmo vedettäisiin överiksi, mutta olin onneksi täysin
väärässä. Oli fiksu ratkaisu jättää pahis inhimillisen kokoiseksi animaation mega-
Venomin kopioimisen sijaan. Sain taas kerran ihailla myös sitä, miten upeasti
Raimi kumppaneineen oli taas kerran vanginnut hämismaailman tunnelman.
Leffassa oli viittaus jopa siihen kaikkein vanhimpaan, 50-lukulaiseen hämikseen;
"Our Friendly Neighbourhood Spider-man". Yhtymäkohtia vanhoihin hämis-
sarjoihin ja sarjakuviin sekä aikaisempiin elokuviin on todella nautinnollista
bongailla. Elokuvasta saakin varmasti paljon enemmän irti, jos trikoosankari on
tuttu jo ennestään.

Neljä tähteä. Tekopirteää Créme Bonjour -mainosta muistuttanut ruuanlaittokohtaus
Let's do that twist -musiikkeineen sekä täysin epäuskottava Playboy-Parker aiheuttivat
hyperventilaatiota ja tiputtivat siten kirkkaimman tähden pois. Loistavaa Hollywood-
äksönviihdettä yhtä kaikki.